keskiviikko 2. helmikuuta 2011

IntraLasik Plus Osa 2

Tässä vähän parantumiskokemuksia silmien laserleikkauksesta, muistan että joitakin täällä tämä kiinnosti. Aikaisempaa kertomustani marraskuun leikkauksesta voi lukea täältä.

6. luokka - harmi että muut silmälasipäiset luokkakuvat teillä tietymättömillä!

Itse leikkaus siis meni oikein mainiosti. Sen jälkeen alkoikin parantumisjakso. Leikkauksen jälkeen tuli olla viikko harrastamatta hikiliikuntaa eikä tulehtumisvaaran vuoksi saanut mennä vettä silmiin, eli suihkussa piti olla kovin varovainen. Itse kävin tarvittaessa kampaajalla pesettämässä hiukset tätä välttääkseni. Silmiä ei saanut myöskään missään nimessä hieroa, ja nukkua piti suojalasit päällä ettei unenpöpperössä tulisi vahingossakaan tätä tehtyä. Itse heräsin muutaman kerran lasit kourassa ja vähän panikoinkin mitä tulikaan tehtyä, mutta ei ne miksikään menneet.

Kuukauden piti välttää kontaktilajeja ja uimista - itse en uinti-ihmisiä ole ja vähän rajuimmissa lajeissa otin vaan rennommasti. Muuten elämä oli siis ihan normaalia, jatkuvaa tippojen tiputtelua lukuunottamatta. Silmät tuntuivat aluksi kovin kuivilta ja jouduin tiputtamaan kostutustippoja lähes tunnin välein. Pakkasilla ja tuulisina päivinä silmät olivat erityisen kuivat ja ärsyyntyneet ja tippoja joutui tiputtelemaan jatkuvasti. Ensimmäinen kuukausi noita tippoja tuntui menevän 15ml pullo alle viikossa. 

Nyt leikkauksesta on kulunut lähes kolme kuukautta. Toinen silmäni korjautui näköön 0.0 ja toinen -0.25. Käytännössä kahdella silmällä katsottaessa mitään eroa täydelliseen näköön ei ole. Jos tiirailen sillä huonommalla silmällä pienehköt kirjaimet muutaman metrin päässä (esim. shampoopullon tekstit) ovat sumuisia ja paremmalla silmällä ne näkee kohtuu tarkasti. Eli näköön olen erittäin tyytyväinen.

Enää en oikeastaan tarvitse kostutustippoja kuin todella harvoin. Saatan laittaa pari tippaa tuulisina päivinä, tai jos olen nukkunut kovin huonosti tai päivä on mennyt erityisen pitkäksi. Yleensä en tippoja tarvitse kuin vasta illalla ja aamuisin ei silmissä tunnu mitään. Silmät ovat edelleen parantumassa, joten joskus niitä hivenen ärsyttää ja silmässä tuntuu olevan roska, varmaankin arpikudoksen muotoutumisen vuoksi, mutta tämä on melkoisen pieni ongelma ja häiritsee vain satunnaisesti.

Olenko tyytyväinen? Ehdottomasti. Tämä on helpottanut elämääni aivan älyttömästi. Enää minun ei tarvitse suunnitella piilariaikatauluja tai pitää silmälaseja varalta laukussa - helpottaa erityisesti urheilua ja iltarientoja! Herään aamulla eikä minun tarvitse etsiä silmälaseja. Näen suihkussa mitä olen tekemässä. Voin käyttää aurinkolaseja ilman piilarihäsläyksiä. Ei enää silmälasien huurustumisia sisälle tultaessa, eikä sadepisaroiden pois pyyhkimistä.... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta ylipäätänsä voin ehdottomasti suositella operaatiota sitä miettiville. Se oikeasti parantaa elämänlaatua, erityisesti hoitamalla pienet arkipäivän ärsytykset pois mielestä.

Parinkymmenen silmälasien ja piilareiden käyttövuoden jälkeen näkökykyisenä olo on edelleen melko uutta, ja aina silloin tällöin tulee aamulla mietittyä mihis ne lasit laittoikaan ennenkuin huomaa ettei niitä enää tarvitsekaan. Ja edelleen yksi viimeisistä ilta-ajatuksista on että pitääpi käydä ottamassa piilarit pois ettei nukahda ne päässä ennenkuin muistaa ettei niitä enää käytä. Hassua. Mutta enköhän minä tähän pian totu! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tätä blogia ei enää päivitetä, ja kommentteja luetaan harvakseltaan. Tervetuloa poikkeamaan uuteen blogiini Wave to Mummy

Related Posts with Thumbnails